Parodontiitti on bakteerien aiheuttama tulehdussairaus, joka tuhoaa hampaan kiinnityskudoksia aiheuttaen niissä palautumattomia vaurioita. Parodontiitin aiheuttama kiinnityskudosmenetys voi rajoittua yhden hampaan alueelle tai käsittää pahimmillaan suuren osan hampaistosta.
Parodontiitin aiheuttajabakteerit ovat suun mikrobistossa normaalisti eläviä bakteereja. Ne tarttuvat ikenen läheisyyteen ja ientaskuun kertyneeseen plakkiin ja hammaskiveen ja käynnistävät tulehdusreaktion. Tulehdusreaktiossa ienkudoksesta vapautuu erilaisia tulehdusvälittäjäaineita, jotka tuhoavat hammasta ympäröivää pehmytkudosta ja luuta. Kudostuho syventää entisestään ientaskuja, joiden hapettomissa olosuhteissa parodontiittibakteerit viihtyvät entistä paremmin aiheuttaen kroonisen tulehduksen.
Parodontiitti voi alkaa jo teini-iässä, mutta yleisimmin se todetaan 40 ikävuoden jälkeen. Parodontiitin näkyvin oire suussa on pitkäaikainen ienverenvuoto. Ikenet ovat punaiset ja turvonneet, ja joskus ientaskuista voi tulla myös märkävuotoa. Oireena on usein myös pahanhajuinen hengitys sekä paha maku suussa. Kudostuhon edetessä sairastuneet hampaat alkavat liikkua ja niiden asento voi muuttua. Myös ikenet voivat vetäytyä niin, että hampaiden väliin tulee iennystyjen tilalle aukkoja. Jos parondontiittia ei hoideta, hammas irtoaa lopulta kokonaan. Joskus parodontiitti voi edetä hyvinkin pitkälle oireettomana.
Parodontiitin taustalla on aina perinnöllinen sairastumisalttius. Tärkeimpiä parodontiitin aiheuttajia ovat tupakointi ja huono suuhygienia. Tupakointi johtaa suurempaan kiinnityskudos- ja luukatoon. Lisäksi se huonontaa hoidon ennustetta. Ikääntyminen ja yleissairaudet sekä niiden lääkitykset lisäävät parodontiitin riskiä. Myös raskaana olevilla sekä huonossa hoitotasapainossa olevaa diabetesta sairastavilla on kohonnut riski sairastua parodontiittiin.
Hampaiden kiinnityskudosten terveydellä on merkittäviä vaikutuksia yleisterveyteen. Hoitamaton parodontiitti pitää yllä elimistön systeemistä tulehdustilaa, minkä myötä verenkiertoon ajautuu jatkuvasti bakteereita. Tämän vuoksi parodontiitti pahentaa reumaattisia sairauksia ja lisää sydän- ja verisuonisairauksien sekä aivohalvauksen riskiä. Myös diabeteksella ja parodontiitilla on todettu yhteisvaikutuksia. Parodontiitti muodostaa lisäksi riskitekijän tekonivelleikkauksille ja sytostaattihoidoille. Siksi on tärkeää, että suun tulehduspesäkkeet hoidetaan kuntoon ennen leikkauksia tai syöpähoitoja.
Parodontiittia kyetään harvoin täysin parantamaan. Siksi sen hoito on pitkäjänteistä. Tärkeintä on hyvä kotihoito sekä säännöllinen ylläpitohoito hammaslääkärillä ja/tai suuhygienistillä. Suunhoidon ammattilaisen tekemässä parodontologisessa hoidossa puhdistetaan mekaanisesti hammaskivi ja plakkipeite hampaista sekä ientaskuista. Joskus joudutaan turvautumaan kirurgiaan, jotta tulehtunut kudos saataisiin täysin poistettua. Toisinaan kiinnityskudostuho on edennyt niin pitkälle, että hampaan ainoa hoito on sen poistaminen.
Koska parodontiitti uusiutuu herkästi, perushoidon jälkeen hoito jatkuu säännöllisillä ylläpitohoidoilla, jossa käyntien tiheys perustuu taudin etenemisen tai uusiutumisen riskitekijöihin. Hoitoväli on yleensä 4-6 kuukautta.
Parodontiittipotilaan oma osuus on ratkaisevan tärkeää hoidon onnistumiselle. Tähän kuuluu hampaiden ja erityisesti ienrajojen huolellinen harjaus sekä hammasvälien päivittäinen puhdistus. Suuhygienistikäynneillä opastetaan sopivin puhdistustekniikka ja kotihoitovälineet.